Hei kaikki!
Olette ehkä jo arvanneet otsikosta, mutta jep, olen vihdoin aloittanut yliopiston! (jee~) Pääsin LUT Universityn Lahden kampukselle Suomeen, ja no, pelkästään tänne pääseminen on ollut melkoinen matka. Huh... on kulunut vasta viikko, mutta tuntuu jo siltä kuin vuosi tai kaksi olisi mennyt. Saavuin tänne 1. päivä, aivan poikki mutta äärimmäisen innoissani (jep, tää on eka kerta kun matkustan ulkomailla, yksin*). Rehellinen ensireaktioni? No, se oli jotain tyyliin: "Mihinköhän helvettiin mun nyt pitäisi mennä".
Onneksi olen huomannut, että suomalaiset ovat aivan ihania ja auttavat todella mielellään, jos tarvitsee apua. Paikka kyllä vaikuttaa välillä vähän liiankin tyhjältä, esimerkiksi jopa kesällä, kun menee ulos sunnuntaisin klo 08:00, kadut ovat tyhjiä. Täysin. Joo, aina siellä täällä näkyy satunnaisia turisteja, mutta ei paljoa porukkaa.
mUtTA NoVUs mITeN vOIt OdOTtAa IhMIsiÄ kLo 08:00 sUnnUNtAiNA?! kOKeiLe mEnNÄ uLOs vÄhÄn mYÖHeMmiN tAI aRkIPäIvÄnA!!
Jep. Toki kaveri. Lähdin kiertelemään kaupunkia ja olin ulkona varmaan 5 tuntia putkeen, enkä edes klo 12:00 nähnyt juuri ristinsielua ulkona. Ja joo, arkisin on jonkin verran ihmisiä, mutta on silti outoa nähdä niin vähän porukkaa, kun on viettänyt elämänsä Intian kaltaisen maan kaduilla. En kyllä valita, tykkään kyllä tästä rauhasta ja hiljaisuudesta.
Kerronpa teille täydellisen toilailun, joka tapahtui kun meille opiskelijoille sanottiin orientaatiossa:
Te opiskelijat olette itse vastuussa kaikista opinnoistanne. Jos haluatte osallistua kurssille, teidän pitää ilmoittautua ajoissa ja suunnitella omat aikataulunne.
Tämän kuullessani olin varsin iloinen. Ajattelin, että vihdoinkin akateemista vapautta! Voin valita ihan mitä vittua haluan oppia!. Päätin ottaa asiakseni ilmoittautua useille eri kursseille, jotka kiinnostivat minua, ja koska niillä kaikilla oli esitietovaatimuksia, ilmoittauduin myös niihin. Eipä siinä kauaa mennyt, kun olin valinnut melkoisen kasan kursseja, joista kertyi yhteensä 180 opintopistettä, jotka tarvitsin tutkintoni suorittamiseen.
Kaksi päivää kului hujauksessa nähtävyyksiä katsellessa ja uuteen maahan asettuessa. Oli ensimmäisen yliopistopäivän aika. Mikä voisi mennä pieleen? No... ei rehellisesti sanottuna juuri mikään, mutta on hieman noloa todeta, että minulla oli ensimmäiset 2 päivää melkein viisi kertaa enemmän työmäärää kuin kaikilla opiskelukavereillani, ennen kuin yksi heistä näki lukujärjestykseni ja huomautti, että olin ottanut LIIAN monta kurssia ja ilmoittautunut jopa 3. vuoden kursseille.
Jep, luit oikein. Olin ottanut 2. ja 3. vuoden kursseja, ja pysyin luonnollisesti kärryillä, koska minulla on sellainen ongelma, että olen viettänyt vähän liikaa aikaa tietokoneiden ja vähemmän ihmisten parissa.
Tätä kirjoittaessani minusta tuntuu, että tämä näyttää enemmän leuhkimiselta kuin vitsiltä, jollaiseksi sen kuvittelin; mutta nytpähän tiedätte.
Joka tapauksessa, siinä kaikki tältä erää. Jos pidät töistäni tai koet ne hyödyllisiksi, olisi kiva jos ottaisit yhteyttä. Voit myös tsekata ARaChn3-organisaation ja liittyä mukaan, jos idea miellyttää.
Heippaa~