Moikka, onpas vierähtänyt tovi, vai mitä?
”Tovilla” tarkoitan paremminkin kahta vuotta :3
Muistaakseni edellinen sellainen oikea postaus täällä oli syyskuussa 2023, kun olin vasta maahan saapunut maahanmuuttaja Lahdessa, jetlagissa ja hämmentynyt ja ihmettelin, missä vitussa kaikki ihmiset olivat sunnuntaiaamuna (spoileri: missasin perkele orientaationi :sob:). Vähän ennen sitä, toisessa vuodatuksessani, lopetin toteamalla vittuun virallinen kyberturvallisuus, aion vain jahdata sitä mikä on siistiä ja murehtia relevanttina pysymistä myöhemmin.
Tässä on kuitenkin liikaa yhteen postaukseen, joten jaetaan tää paska kahteen postaukseen.
Jeps, tästä lähtee... Saavuin Lahteen 1. syyskuuta 2023, enkä valehtele, tää paska oli jälkikäteen katsottuna hauskinta ikinä. Laskeuduin Helsinkiin noin klo 22.00 ja suuntasin Lahteen. Mukana oli varmaan neljä eri järjettömän kokoista matkalaukkua, joten tilasin taksin ja pääsin opiskelija-asunnolleni myöhään illalla. Saapuessani minulla oli ilo todistaa, kun noin neljä tyyppiä raahasi aivan umpitunnelissa ollutta kaveriaan pakuun päästäkseen kotiin, ja yksi opiskelijoista (joka muuten paljastui silloisen kiltamme puheenjohtajaksi) sanoo minulle: "Tervetuloa Lahteen!" ja kaahaa pois. Asetuin taloksi ja aloitin yliopiston heti seuraavana päivänä.
No, aikaa kuluu ja kesällä 2024 luokseni tuli yksi kavereistani: Jazen Cordero, joka yritti silloin perustaa LahtiES:ää (Lahti Entrepreneurship Society) parin tyypin kanssa, ja he tarvitsivat ideoita ja ihmisiä yhteen suunnitteilla olleista hackathoneista nimeltä Synergy. Joten... asia johti toiseen ja päädyin jotenkin sen tapahtuman yrityssuhdevastaavaksi. (Tämä oli aivan oma soppansa, mutta tldr: ei todellakaan hauskaa aikaa).
Ennen tätä yritin myös luoda suhteita LahtiSeciin (voi luoja, se vitun lahti-etuliitenimeäminen on kyllä tosi omaperäistä, eikö?), mutta se ei toiminut. En kuulemma ollut mikään "cultural fit" siihen porukkaan. Tämä oli silloin, kun halusin vielä edes vähänkään tehdä kyberturvajuttuja. Mutta sitten vähän kuin jätin sen. Kokeilin helvetisti kaikkea, mutta kaiken tämän aikana Jazen huomasi minussa jotain mitä en itse oikein tiennyt: olin aika hyvä ihmisten kanssa. En välttämättä myynnissä, mutta sisään ujuttautumisessa piireihin tai yrityssuhdejutuissa. Synergy järjestettiin ja seuraavaksi kaudeksi Jazen veti minut tiimiinsä. Ihan vain noin minusta oli tullut LahtiES:n Corporate Relations -vetäjä, hallituspaikka ja kaikki (muistakaa Jazen muuten, koska hän raahaa minut elämäni parhaisiin huoneisiin useammin kuin kerran tässä tarinassa, ja yksi niistä kerroista on koko syy siihen, että kakkososaa varten on olemassa minä kirjoittamassa tätä).
Kun aloitin, ”meitä” oli jotain viisi henkeä, ja kauteni loppuun mennessä meitä oli 300+, ja haluan tehdä kristallinkirkkaaksi, etten ota juuri mitään kunniaa tuosta luvusta, koska tuo kasvu oli Jazenin, Chaskan ja Maggien ansiota, piste. He tekivät kaiken varsinaisen työn ja minä vain autoin missä pystyin: levitin sanaa missä tarvittiin, hoidin yrityspuolta, tein vapaaehtoishommia tapahtumissa ja kaikkea sellaista – mikä tarkoitti nimemme viemistä huoneisiin, joihin sillä ei olisi pitänyt olla vielä mitään asiaa, kuten Business Finlandiin, Aaltoon ja useisiin organisaatioihin, jotka vuotta aiemmin eivät olisi suostuneet tapaamiseen vaikka olisin ilmestynyt paikalle kakku kädessä.
Enkä aio teeskennellä, että se tuli ilmaiseksi, koska se tapahtui suoraan opintojeni kustannuksella, joiden annoin vähin äänin mennä päin helvettiä. Ja hei, tiedän miltä se kuulostaa, mutta olen teille rehellinen samalla tavalla kuin itselleni: joku 90 % siitä mitä meille opetettiin oli minulle jo tuttua, ja luennolla istuminen ja sellaisen uudelleenopettelu, mitä voisin itse opettaa, tuntui aidosti huonommalta tuhlaukselta rajallista elämääni kuin se, että menen rakentamaan sitä juttua, mihin luento teoriassa minua valmisti. Saatte olla eri mieltä, tai olkaa olematta, ei voisi vähempää kiinnostaa rehellisesti sanottuna.
Kaiken tämän ollessa käynnissä syliini tippui toinen mahdollisuus: B2B-myyntiä startupille, jota kutsun nimellä [ REDACTED ], koska mitä enemmän tätä mietin, sitä vähemmän haluan antaa heille ilmaista SEO-näkyvyyttä. Pitchaus oli oikeasti sairas: rihmastoa, sienipohjaisia materiaaleja, ajattelua reilusti pakkausten ulkopuolelle – yhtenä ideana oli kirjaimellisesti lähettää kamaa avaruuteen kuuregoliittirakenteita varten. Koska paras ystäväni oli jo mukana ja luotin hänen mukanaoloonsa, hyppäsin mukaan. Totta puhuen se oli mahtava paikka oppia, ja luoja että opin.
Tältä B2B-myynti [ REDACTED ] -startupissa oikeasti näytti omasta vinkkelistäni: meitä pyöriteltiin ympyrää vitullisella jatkuvalla liikkeellä ilman minkäänlaista päämäärää. Siellä oli opiskelijoita (jotkut jopa ystäviä), joita käytettiin ilmaisina harjoittelijoina ilman että paperilla oli koskaan mitään muuta kuin NDA:t ja jotain paskoja lupauksia. Meille ei edes kerrottu, ketä tiimeissä oli (mikä kertoo tasan tarkkaan, mihin suuntaan perustaja pelkäsi arvon virtaavan), ja henkilökohtainen ja ammatillinen sekoittuivat oudoksi mössöksi, jossa palaverit muuttuivat traumojen purkamiseksi eikä rajoja ollut missään. Ja sitten saimme myös tietää, että koko homman taustalla ei käytännössä ollut minkäänlaista kemian tai materiaalitekniikan osaamista, mikä tottakai tekee ”ratkaisun” myymisestä aivan mahdotonta. Joten kun meillä oli alueellinen jätehuoltoyritys vilkuttamassa potentiaalista 250k sopimusta, sitä ei ollut mitään mahdollisuutta klousata, koska klousaamiseen olisi tarvittu joku, joka oikeasti tiesi mistä vitusta puhui ja pystyi tekemään asioita. Niin, ja perustaja alkoi saapua palavereihin haisten suoraan sanottuna viinalle, joten se siitä (tietysti oli paljon muutakin, mutta luulen jakaneeni jo tarpeeksi).
Joten katselimme menoa noin viikon ennen kuin vilkaisimme kaverini kanssa toisiamme ja otimme lopputilin. Se oli melkoista paskaa, mutta ainakin nyt tiedän, millaiseksi perustajaksi en halua tulla tai kenen kanssa työskennellä. Kaiken kaikkiaan hyvä opetus, 10/10 suosittelen. :D
Joka tapauksessa panostin sitten täysillä LahtiES:ään ja kanavoin energian takaisin kontakteihin ja verkostoon sekä olemalla aidosti hyödyksi ihmisille, jotka oikeasti rakensivat asioita. Ja se toimi aika hyvin, koska verkostoni kasvoi ”muutamasta luokkakaverista” kokonaiseksi perustajien, operaattoreiden ja sijoittajien verkostoksi – ihmisistä, jotka pelasivat peliä, jossa halusin kipeästi tulla hyväksi.
Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun laskeuduin tähän hiljaiseen, tyhjään ja oudon ihanaan maahan, asiat tuntuivat... hyviltä. Ikään kuin minulla olisi rooli ja verkosto, ja ihmiset alkoivat tietää nimeni jo ennen kuin astuin huoneeseen. Alku- ja puolivälin 2025 tienoilla oli jakso, jolloin huomasin aidosti ajattelevani: okei, olen tajunnut homman, tästä eteenpäin kyse on vain toteutuksesta.
Kävi ilmi, että en, en ollut tajunnut hommaa. Homma halusikin ilmeisesti murtaa minut.
Lisää pian.
~ A.